Vastuullisuus on kahden kauppa

Mitä järkeä on vastuuntuntoisuudessa ja miten siitä voi puhua kuulostamatta kouluvaarilta, niuhottavalta pomolta tai ylivastuulliselta opettajalta? Minäpä yritän.


Laadimme viime vuonna mallin, jossa hahmottelimme lähtökohtia sille, miten työnantaja voi toimia vastuullisesti Paikka auki -ohjelmassa: kuinka olla huolellinen työtehtävien suunnittelussa, rekrytoinnissa, perehdytyksessä, ohjauksessa ja työntekijän ammattitaidon vahvistamisessa. Tutustu vastuullisen työnantajan malliin.

Vastuullisuus on kuitenkin kahden kauppa. Se syntyy, kehittyy ja vahvistuu vuorovaikutuksessa, kun sekä työnantaja että työntekijä hoitavat omat hommansa mahdollisimman hyvin. Tämän takia laajensimme näkökulmaa ja yritän kertoa, mitä se vastuuntuntoisuus tarkoittaa ja mitä hyvää siitä voi seurata työntekijälle?

Vastuuntuntoisen Paikka auki -työntekijän toimintamalli.
Vastuuntuntoisen Paikka auki -työntekijän toimintamalli.

Vastuullisuutta rakennetaan vuorovaikutuksessa

Vuorovaikutus on sitä, että toimitaan vuorotellen. Minä teen tai sanon jotain, johon toinen vastaa, jonka jälkeen on taas minun vuoro. Tästä syntyy aina jotain: parhaimmillaan sujuvaa yhteistyötä ja pahimmillaan epävarmuutta, ristiriitoja tai välinpitämättömyyttä. Jos jompi kumpi jättää vuoronsa väliin, vuorovaikutus pätkii ja joudumme aloittamaan uudestaan.

Jos minä pidän huolen siitä, että ainakaan oma vuoroni ei jää väliin, herätän luottamusta. Jos en ymmärrä mitä toinen sanoi tai mitä hän minulta odottaa, paras siirto on kysymys - mitä tuo tarkoittaa, miten se liittyy minun tekemiseen, mihin mennessä pitäisi jotain olla valmiina ja keneltä voin tarvittaessa pyytää apua?

Kysymällä lunastan paikkani yhteisössä

Vastuuntuntoisuus ei välttämättä tarkoita sitä, että tiedän, ymmärrän, osaan ja teen aina mahdollisimman paljon. Se ei myöskään tarkoita sitä, että hieron yhtä ja samaa juttua täydellisyyteen asti. Huolellisuus on hyve, mutta kysymällä voi päästä pidemmälle.

Kun kysyn esimerkiksi: "Tarkoititko sitä, että..." tai "olenko ymmärtänyt oikein, kun sanoit, että..." haastan myös toisia käyttämään oman vuoronsa ja ottamaan vastuuta. (Yhteis)työn tekeminen helpottuu ja väärinymmärrykset vähenevät. Omaan tekemiseeni tulee varmuutta ja muidenkin on helpompi luottaa siihen, että homma hoituu. Jos en heti ymmärrä, kysymällä tulen kuulluksi ja muut voivat helpommin liittyä ja osallistua myös minun työhön. Samalla tulen nähdyksi osana työyhteisöä ja sen yhteistä tekemistä.

Kysymällä pääsen myös eteenpäin

Kun tiedän mitä minun kuuluu työssäni tehdä, miten se tehdään ja mitä työlläni on tarkoitus saada aikaan, on helpompi tehdä hyvää työtä. Jos olen halukas oppimaan lisää, voin myös pyytää palautetta omasta tekemisestäni. "Voinko tehdä esimerkiksi näin... ja mitä mieltä olet(te), kun tein tuon homman noin?"

Luvan ja palautteen pyytäminen omasta toiminnasta jakaa vastuuta työn tekemisestä niille, joille se myös kuuluu. Se voi joskus tuntua kiusalliselta, mutta ilman pieniä riskejä ja palautetta on vaikea oppia itsestään ja omasta tekemisestään mitään uutta. Oman toiminnan avoin tutkiskelu tois(t)en kanssa on myös eri asia kuin itsensä syyllistäminen siitä, mitä on tullut tehtyä tai jäänyt tekemättä.

Palautteen pyytäminen on askel kohti seuraavaa työtä

Palautteen pyytäminen omasta työstä on samalla hyvä tilaisuus puhua sinun osaamisesta, kiinnostuksen kohteista ja halustasi oppia lisää. Rakentava palaute tekee sinun työsi näkyväksi ja auttaa pääsemään eteenpäin: seuraavassa työtehtävässä, nykyisessä työsuhteessa ja kohti seuraavaa työpaikkaa. Se voi lujittaa luottamusta haluusi osallistua, hoitaa oma vuorosi hyvin ja toimia vastuuntuntoisesti. Minusta se on järkevä haaste meille kaikille, joka päivä.



Hans Mäntylä

Tutkija
Paikka auki -ohjelma