Työttömyys ajoi Pekan päihteisiin ja asunnottomaksi, Paikka auki -työ auttoi takaisin jaloilleen

Pekka (haastateltavan nimi on muutettu), 57, jäi työttömäksi 36 vuoden työuran jälkeen. Elämä lähti kulkemaan alamäkeä päihteiden ja asunnottomuuden siivittämänä. Pohjalta nousemiseen vaadittiin Paikka auki -työ, jonka avulla Pekka on saanut rauhassa kuntoutua ja päästä takaisin jaloilleen.


Pekka retkahti juomaan, kun työttömyyttä oli kestänyt puoli vuotta. Alkoholi oli maistunut aina, mutta vasta työttömyyden myötä juominen lähti kunnolla käsistä. Alkoholismi ajoi hänet jo parissa kuukaudessa asunnottomaksi.

Asunnottomana päihteiden käyttäjänä Pekka pääsi lopulta kuntoutukseen ja asuntolaan, josta sai katon päänsä päälleen. "Työttömyyden ja kuntoutusasumisen aikana mä puoli vuotta lepäsin", hän toteaa.

Pekka oli varma, että hän ei enää työllistyisi tulevaisuudessa: Häntä ei työelämään pyydettäisi eikä töihin pääsisi, vaikka hän sinne hakisikin. Elämä rakentuisi työttömyyskorvausten ja pätkätöiden sekoituksesta. Negatiivisista ajatuksista huolimatta haave entisen tyyppisestä työstä myynnin parissa istui vielä lujassa.

Työtarjous kuin tilauksesta

Puolen vuoden jälkeen kuntoutus oli onnistunut niin hyvin, että Pekka halusi palata tekemään jotakin hyödyllistä. Oman uran jatkuminen oli vielä kaukaisena haaveena, joten vapaaehtoistoiminta tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Kipinä työntekoon oli kuitenkin löytynyt.

Pian vapaaehtoistoiminnan aloittamisen jälkeen Pekan asumisyksikköön tultiin kertomaan Paikka auki -ohjelmasta ja sen tarjoamista työpaikoista eräässä järjestössä. "Se miellytti mua", Pekka hymyilee.

"Kun voit tädille perhejuhlissa kertoa, että oot töissä, omakin suu menee hymyyn."

Pekka ei kuitenkaan heti ottanut paikkaa vastaan, vaan jatkoi vapaaehtoistoimintaa. Seuraavana keväänä hän sai puhelun samasta järjestöstä. Tarjolla uusi Paikka auki -työpaikka ja se vastasi enemmän Pekan myyntitaustaa. Ei mennyt aikaakaan, kun päihdekuntoutujasta tuli vuoden ajaksi myynti- ja markkinointiassistentti. 

"Mä muistan sen puhelun. Huusin ja iloitsin siitä, että hei, mä oon saanu työpaikan! Aattelin, että ei jumankauta, nyt se kaikki, mitä mä oon aprikoinu ja epäröiny, niin nythän natsaa se työpaikka."

Samana päivänä töiden aloittamisen kanssa hänelle soitettiin uudesta asunnosta. Elämä alkoi vähitellen luistaa.

Erilaisuus sallittu

Työ järjestössä Paikka auki -ohjelman kautta on ollut rentoa ja helppoa entiselle myyntitykille. Pekka pitää kuntoutusvaiheessa erittäin tärkeänä, ettei työ rasittanut tai kuormittanut häntä. Silti hän koki sen mielekkääksi.

"Järjestöissä töissä oleminen on kuntoutuvalle helppoa, koska niissä on totuttu erilaisuuteen ja eri lähtökohdista tuleviin ihmisiin. Sitä ei pidetä poikkeavana tai erilaisuutena, vaan arkipäiväisenä. Erityisen tärkeää on huomata, että järjestöissä kuntoutuva kokee tasavertaisuutta ja yhteenkuuluvuus on helpommin saavutettavissa. Tämä kokemus luo mahdollisuuden palautumiseen ja elämäntilanteen normalisoitumiseen. Koin itse valtavan helpottavana, kun saan olla aidosti oma itseni", Pekka kertoo.

Työn vaikutus elämään

Suomessa on useita työllistymishankkeita, joissa etsitään ihmisille polkuja työelämään. Paikka auki -ohjelman vahvuus on siinä, että työsuhteen kesto on riittävän pitkä, vuoden pituinen. Lisäksi Paikka auki -ohjelmassa työntekijällä on mentori, jonka tehtävänä on tukea työntekijää työsuhteen aikana ja sen jälkeisissä jatkosuunnitelmissa.

"Töihin pääsemisellä on iso merkitys. Työssä olemisella on iso yhteiskunnallinen vaikutus ja se vaikuttaa myös sun omaan statukseen voimakkaasti. Kun voit tädille perhejuhlissa kertoa, että oot töissä, omakin suu menee hymyyn", Pekka kertoo.

Paikka auki -työn lähestyessä loppuaan Pekalle tultiin tarjoamaan vakituista paikkaa samasta järjestöstä. Nykyään hän työskentelee järjestössä myynnin parissa ja opiskelee samalla liiketalouden ammattitutkintoa.

"Olihan se tunnekuohu taas. Vähän samanlainen tunne kuin silloin, kun sain sen asunnon ja ekan Paikka auki -paikan. Mä taas huutelin ja kerroin kaikille", Pekka muistelee hymyssä suin.

Pekka opiskelee seuraavat puolitoista vuotta ja keskittyy nykyiseen työhönsä.

"Siitä olen onnellinen, että olen ollut yli kaksi vuotta ilman viinaa. Tästä taudista ei voi parantua, mutta tän kanssa voi oppia elämään. Tuun nykyään hyvin toimeen itteni kanssa, enkä ole sosiaalisesti kauhean aktiivinen. Käyn AA-ryhmissä ja työpaikka on mulle sosiaalinen paikka. Muuta en hirveesti kaipaa. Olen aika arkinen ihminen kuitenkin."