Työ sytytti kiinnostuksen sosiaalialaa kohtaan

15.10.2021

Jouni Viitamäki, 37, on työskennellyt pian vuoden Näkövammaisten liitossa järjestöassistenttina Paikka auki -avustuksella. Työvuosi on ollut monipuolinen. Jounin työtehtäviin on kuulunut monia tavallisia toimistotöitä, tiedonhakua ja asiakaspalvelua puhelimitse ja onpa hän päässyt tekemään myös oikeuksien valvontaan liittyviä tehtäviä sekä hoitamaan avustaja- ja kuntoutusasioita. 

Oikeastaan hän on päässyt kokeilemaan lähes kaikkea sitä, mitä Näkövammaisten liitto tekee valtakunnallisena näkövammaisten ihmisten etu-, asiantuntija- ja palvelujärjestönä. Jouni kokee, että juuri järjestötyön vaihtelevuus on ollut parasta Paikka auki -vuodessa ja kokemus on herättänyt kiinnostuksen sosiaalialaa kohtaan.

Jouni vietti ihan tavallisen, urheilullisen lapsuuden ja pelasi vielä 15-vuotiaana aktiivisesti jääkiekkoa. Etenevä silmäsairaus, silmänpohjan rappeuma, on vähitellen heikentänyt hänen näkökykyään. Parikymppisenä Jouni vielä ajoi pyörällä, mutta nyt heikkonäköisyys on muuttunut sokeudeksi. Urheilu on pysynyt lähellä miehen sydäntä, mutta jääkiekko on vaihtunut sokkopingikseen, jota Jouni pelaakin maajoukkuetasolla.

Kymmenen vuotta sitten Jouni valmistui datanomiksi, joskaan alan töitä hän ei koskaan heikon näön vuoksi päässyt tekemään. Tarvittiin uusia tulevaisuudensuunnitelmia, mutta toisen opintosuunnan valinnan jälkeen vastaan tuli uusia ongelmia.

Jouni joutui keskeyttämään jo aloittamansa lähihoitajaopinnot lakipykälämuutoksen vuoksi. Tällä hetkellä sokea henkilö ei voi valmistua lähihoitajaksi. Jounin opintojen aloitus sattui ikävään kohtaan, sillä tämä asia kävi ilmi vasta opintojen aloittamisen jälkeen.

Opiskelu on erilaista

Näkövammaisena oppiminen tapahtuu kuulemalla ja apuvälineiden, kuten ruudunlukijan, avulla. Kuuloaistin varassa opiskelu on pidemmän päälle aika raskastakin.

– Haastavinta on luentojen ja pitkien tekstien seuraaminen niin, että saa tekstistä irti sen, mitä tehtävässä pyydetään. Pitää äänitiedostosta hyppiä muistitiedostoon ja pystyä tasapainoilemaan niiden välillä. Ja kun en osaa pistekirjoitusta, niin on yksi vaihtoehto vähemmän.

Kaikkea oppimateriaalia ei ole saatavissa äänitiedostona. Ongelmia yhä tuottaa erilaiset verkkosivut ja pdf-tiedostot, joiden saavutettavuutta ei ole varmistettu.

Näkövammainen opiskelija saa usein huomata, että tietoisuutta saavutettavuuteen liittyvistä asioista tarvitaan vielä lisää oppilaitoksissakin.

– Jos vaikka opettaja vaihtuu kesken kaiken, eikä uusi opettaja tiedä, millaisessa muodossa materiaalien tulisi olla, niin joutuu itse opettamaan opettajaa, Jouni kertoo.

Mutta monista sudenkuopista selviää omalla aktiivisuudella ja ennakoinnilla. Esimerkiksi varmistamalla itse, että onhan opintokokonaisuuteen saatavilla omaan käyttöön sopivat materiaalit. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan kuuluvasta saavutettavan kirjallisuuden ja julkaisemisen asiantuntijakeskus Celiasta saa hyvin myös oppikirjoja. Myös lukijapalvelua voi toisinaan hyödyntää.

Maailmaa muutetaan ruohonjuuritasolta

Yhdessä työtehtävässään Jouni kävi läpi julkisen hallinnon eri toimijoiden sosiaalisen median tilejä Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa, ja tutki niissä käytettyjä tekstivastineita kuville, eli niin sanottuja alt-tekstejä.

Saavutettavuusdirektiivi, digipalvelulaki, ja toisaalta myös YK:n vammaissopimus velvoittavat julkisia toimijoita huolehtimaan esimerkiksi verkkosivujensa saavutettavuudesta sekä palveluidensa ja tuotteidensa helppokäyttöisyydestä. Kuviin lisättävät alt-tekstit ovat yksi osa tätä laajaa kokonaisuutta. 

Kaikissa sosiaalisen median kanavissa on käytössä kuvien alt-tekstiominaisuus, eli kuville voi kirjoittaa kuvauksen/vaihtoehtoisen tekstin näkövammaisia käyttäjiä varten. Loppu onkin sosiaalisen median sisällöntuottajan käsissä.

– Poliisin ja SPR:n somekanavissa oli oikein hyvin laitettu vaihtoehtoisia tekstejä, mutta kyllä siellä on vielä paljon puutteita ihan ylimmissä julkisissa toimijoissa.

Millainen sitten on hyvä alt-teksti?

– Riippuu keneltä sitä kysyy. Tykkään itse, jos on kunnon kuvaus tilanteesta, niin että saa hyvin kiinni siitä, mitä siinä kuvassa on. Joku muu haluaa, että kuvaus on lyhyt ja napakka. Äänikirjat jakavat meitä sokeita samalla tavalla. Yksi tykkää, että pitäisi olla tasainen monotoninen kertojaääni, kun toinen puolestaan tykkää äänen vaihtelevuudesta.

Siitä voidaan olla samaa mieltä, että jokin vaihtoehtoinen tekstivastine kuvilla on oltava. Maailmaa voidaan lähteä muuttamaan ruohonjuuritasolta. Siksikin on hyvä, että mahdollisimman moni toimija tekee somesta saavutettavampaa.

Hyviä ohjeita vaihtoehtoisten tekstien tekemiseen löytyy esimerkiksi Näkövammaisten liiton verkkosivuilta.

Työelämään kiinni

Jounin lähitulevaisuuden haaveena on hakeutua opiskelemaan sosionomiksi, sillä Paikka auki -työ päättyy marraskuussa. Marraskuun alussa Jouni on menossa sosiaalialan pääsykokeisiin Metropoliaan. Omien sanojensa mukaan hän käy pääsykokeessa jo senkin vuoksi, että tietää kuinka saavutettava koe on.

Aiemmista pääsykokeista hänellä on monenkirjavia kokemuksia.

– Aina on tullut vastaan joku haaste, esimerkiksi sellainen kysymys, jossa ei ole vastausvaihtoehtoja tai että vain osan tekstiä voi kuunnella. Avustaja, joka on mukana kokeessa, voi tällaisessa tapauksessa lukea tekstin, mutta ne puutteet kokeessa silti häiritsevät keskittymistä. Tämänkin vuoksi lisäaikaa saisi olla nykyistä enemmän.

Koulutuksen kautta Jouni toivoo pääsevänsä töihin sosiaalialalle. Paikka auki -työ on Jounille ensimmäinen pitkäaikaisempi työpaikka, mutta tulevaisuuden työelämän suunta on alkanut jo kirkastua.

– Etenkin kuntoutuspuolen jutut kiinnostavat ja asiakastyö, mutta hyvään porukkaan kun pääsisi, niin ei olisi niin väliä sillä missä on töissä, Jouni summaa.

Järjestöassistentti Jouni Viitamäki.
Järjestöassistentti Jouni Viitamäki.