Osallisuuden edellytyksiä voi rakentaa

"Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen." runoili Taberman aikoinaan ja tuli sanoneeksi jotain perin olennaista meistä kaikista. Sitä, että tarvitsemme toisiamme voidaksemme hyvin, on osattu käyttää myös meitä vastaan. Primitiivisissä yhteisöissä kuolemaakin pahempi rangaistus oli yksilön sulkeminen yhteisön ulkopuolelle. Tutkimusten perusteella tiedämme, että ulkopuolisuus ja yksin jääminen todella ovat meille vaarallisia kokemuksia, joihin liittyy monenlaisia terveysriskejä.

Jos ulkopuolelle jääminen on riski, voisiko porukkaan mukaan pääseminen olla selviytymistä tukeva tekijä? Näin näyttäisi olevan sekä yksilöllisten kokemusten että tutkimusten mukaan. On olemassa paljon tutkimusnäyttöä siitä, että uusien myönteisten sosiaalisten suhteiden rakentuminen voi suojella vakavienkin riskien laukeamiselta. Kun vedetään mutkat oikein suoriksi, nämä havainnot voidaan tiivistää yhdeksi väitteeksi: kaikki toimet, jotka auttavat ihmistä luomaan suhteita toisiin ja liittymään yhteisöön, ovat hyödyllisiä ja selviytymistä tukevia.

Yhdessä ponnisteleminen tuottaa iloa

Edellä esitetty väite näyttäisi saavan tukea myös Paikka auki -työntekijäkyselystä. Monissa sen avovastauksissa mainitaan suoraan tai välillisesti työkavereiden ja työyhteisön merkitys tärkeänä positiivisena tekijänä. Joissakin kerrotaan yksinäisyyden kokemuksen väistymisestä, kun elämään on tullut mukaan työyhteisö. Yhdessä tekeminen ja onnistunut ponnisteleminen jonkin työtehtävän selättämiseksi on tuonut monille iloa ja tyydytystä.

Sosiaalisten säikeiden merkitys nousee vielä suuremmaksi, jos laajennetaan vastausten tarkastelua viittauksiin vuorovaikutuksesta ja sen laadusta. Toistuvat maininnat siitä, että työyhteisössä kannustettu, annettu positiivista palautetta, ohjattu, tuettu ja otettu huomioon, kertovat työyhteisön sosiaalisten suhteiden ja toimintakulttuurin isosta merkityksestä työelämään mukaan pääsemisen kannalta.

Osallisuus ei ole luonnonilmiö

Edeltävässä on sisällä myös viiden pisteen vihje työelämäosallisuuden vahvistamiseen: Osallisuus ei ole luonnonilmiö vaan sen toteutumiseen voidaan vaikuttaa. Osallisuustaitoja voidaan harjoitella, niitä voidaan tukea valmennuksella ja niitä voidaan oppia. Organisaation toimintatapoja voidaan kehittää niin, että ne mahdollistavat ja luovat edellytyksiä kaikkien osallistumiselle.

Joskus mukaan menemiseen voi liittyä haasteita. Kyse voi olla vaikka siitä, että usko omiin kykyihin on pitkän työttömyyden aikana mennyt tai liittymisen taidot ovat päässeet ruostumaan yksin jäämisen takia. Kahvihuoneen hulina voi tuntua pelottavalta, jos keskustelukumppanina on pitkään ollut vain oma kissa. Näissä tilanteissa yksilöllinen, joustava ja ennustettava tuki on tärkeää. Kuppi kahvia työkaverin kanssa kahden voi olla lähtökohta, kannustava keskustelu oman työhönvalmentajan kanssa rohkaisee lisää ja kohta puheenvuoron käyttäminen viikkopalaverissa onkin ihan mahdollista. Tuossa välissä on voinut vahvistua kokemus siitä, että minulla on merkitystä, olen mukana ja voin vaikuttaa. Osallisuudella on väliä!


Mikko Oranen
Kehitysjohtaja

Nuorten Ystävät ry

Psykologi ja osallisuuden moniottelija sosiaalipalvelujen kentällä.