Mikä on työelämässä riittävän hyvä?

Jatkuva muutos on tullut työpaikoille jäädäkseen. Käytännössä se tarkoittaa, että meidän jokaisen on varauduttava oppimaan koko ajan uutta. Se tarkoittaa myös, että työpaikoilla aina joku asia tai kulma on muuttumassa eikä valmiita yksiselitteisen selkeitä ohjeita ole olemassa. Epävarmuutta ja keskeneräisyyden sietämistä täytyy jokaisen oppia. Jatkuvan epävarmuuden myötä työn hallinnan tunne saattaa kuitenkin kadota kokonaan. Onneksi omalla asennoitumisellaan ja toiminnallaan voi vahvistaa tunnetta oman työn hallinnasta. 

Erityisen suuri koko elämään liittyvä muutos tapahtuu silloin, kun nuori aloittaa ensimmäisessä työpaikassaan tai pitkään työelämästä pois ollut henkilö palaa sinne uudestaan. Uutta opittavaa on valtavasti. Työn sisältöön liittyvän oppimisen lisäksi koko elämisen rytmi saattaa muuttua. Monet itsestä kumpuavat tai ympäristön asettamat vaatimukset voivat aiheuttaa voimakasta riittämättömyyden tunnetta.

Oma työtapa ja vaatimukset itseä kohtaan
(huom. tässä alaluvussa käsittelen punaisia laatikoita)

Usein tunne puutteellisesta työn hallinnasta on epämääräinen ja siitä voi olla vaikea saada kiinni. Tavallisesti siihen tarjotaan lääkkeeksi toiminnan tehostamista ajanhallinnan ja erilaisten organisointityökalujen avulla. Niistä onkin apua silloin, kun työntekijän ajanhallinnassa, organisointitaidoissa tai töihin tarttumisessa on parannettavaa. Työn suunnittelu ja erilaiset toimenpiteet, esimerkiksi keskeytysten välttämiseksi tai töihin tarttumiseksi, voivat auttaa ainakin vaikeimman yli. Kannattaakin kokeilla päivittäistä ja viikoittaista työn suunnittelua, tehtävälistoja sekä muita ajanhallinnan työkaluja, ja valita niistä itselleen parhaiten soveltuvat jatkuvaan käyttöön.

Syyt riittämättömyyden ja puutteellisen työn hallinnan tunteeseen löytyvät tavallisesti kuitenkin muualta kuin työntekijän työtavoista. Jokaisen on hyvä aika ajoin pysähtyä pohtimaan, olenko itse itseni pahin piiskuri. Jos saan positiivista palautetta, niin osaanko ottaa sen tyytyväisenä vastaan, vai vaadinko itseltäni jatkuvasti enemmän kuin muilta? Ja jos vaadin, niin ajaako se minut tekemään vielä vähän enemmän? Mikä olisi riittävän hyvä taso? Vai olenko niin kiinnostunut erilaisista tehtävistä, että sanon kaikelle "kyllä" ja lopulta hukun erilaisiin mielenkiintoisiin tehtäviin? Entä, huomaanko vain huonosti sujuneet asiat? Voisinko kiinnittää enemmän huomiota onnistumisiin ja pohtia, mikä merkitys niillä on? Voisinko olla itselleni armollisempi ja tyytyä riittävän hyvään? Jos olet epävarma, millaisia suorituksia sinulta vaaditaan, niin ota asia rohkeasti puheeksi esimiehesi, mentorisi tai perehdyttäjäsi kanssa.

Työ- ja muu elämäntilanne
(huom. tässä on käsittelyssä siniset laatikot)

Riittämättömyyden tunne kumpuaa usein aivan muualta kuin henkilöstä itsestään. Töitä voi olla yksinkertaisesti liikaa jopa kokeneelle, saati työtä vasta aloittelevalle henkilölle. Myös epävarma tilanne työpaikalla tai työhön liittyvien vaatimusten epämääräisyys kuormittavat ja vähentävät hallinnan tunnetta. Kevään koronatilanne on tästä hyvä esimerkki. Poikkeuksellinen tilanne toi mukanaan monenlaisia muutoksia ja se kuritti erityisesti uusia ja/tai kuormittavassa elämäntilanteessa olevia työntekijöitä. Etäperehdytykseen ei monilla työpaikoilla osattu panostaa riittävästi. Monilla työntekijöillä oli vaikea löytää etätöissä kotona rauhallista paikkaa työn tekemiseen ja keskittymiseen.

Jos töitä on inhimillisesti katsottuna liikaa, työn vaatimukset tuntuvat epämääräisiltä tai työhön liittyy muuta epävarmuutta, asia kannattaa ottaa puheeksi esimiehen, mentorin tai perehdyttäjän kanssa. Yksin ei kannata asioita hautoa. Voi olla, että esimies ei yksinkertaisesti ole hoksannut tilannetta työntekijän näkökulmasta ja vasta avoin puheeksi ottaminen tuo hänellekin esille kokonaiskuvan. Esimiehen kanssa kannattaa keskustella myös silloin, jos omassa elämäntilanteessa tapahtuvat muutokset vaikuttavat työssä suoriutumiseen. Hänen kanssaan voi pohtia yhdessä, onko työtehtäviä mahdollista ainakin hetkellisesti keventää, jotta akuutein tilanne menee ohi.

Osaaminen, motivaatio ja muiden tuki
(toim. huom. ja tässä käsittelyssä liilat laatikot)

Uudella tai uuteen tehtävään perehtyvällä työntekijällä epävarmuus ja ainakin ajoittainen riittämättömyyden tunne kuuluvat asiaan. Kaaos omassa päässä voi olla aikamoinen, kun opittavaa on paljon. Perehtyjä saakin olla osaamaton. Hänen velvollisuutensa on kysyä ja oikeutensa saada vastauksia. Aivan alussa uusi työntekijä voi olla niin kummissaan, että ei osaa edes kysyä mitään. Hänen kuuluu saada perehdytystä ja rauhallisen jakson, jonka aikana voi olla reilusti osaamaton. Oppiminenkin on helpompaa ja tehokkaampaa, jos voi turvallisesti heittäytyä oppimaan.

Hallinnan tunteeseen vaikuttaa ratkaisevasti se, että työntekijä tietää saavansa apua ja tukea sitä tarvitessaan. Työsuhteen alussa ja uutta työtä opetellessa apua tarvitaan paljon. Pyydä ja vaadi perehdytystä. Se on sinun oikeutesi. Lisäksi se on työpaikkasikin kannalta järkevää.

Osaaminen vaikuttaa vahvasti motivaatioon työtä kohtaan. Toisaalta motivaatio vaikuttaa siihen, jaksanko tai viitsinkö opetella ja perehtyä kunnolla. Vaikka kaikki muut työhön liittyvät asiat olisivat kunnossa, mutta oma motivaatio työtä kohtaan on alhaalla, kannattaa pysähtyä pohtimaan työn hyviä puolia. Mikä työssä on innostavaa juuri nyt? Mitä hyödyllistä työssä voi oppia? Miten nykyistä työkokemusta voi hyödyntää tulevaisuudessa? Millaisia antoisia ihmissuhteita työssä voi solmia? Mikä tekeminen työssä on ilahduttavaa tai kivaa?

Motivaatiotaan voi myös itse ruokkia. Mitä enemmän hyötyä ja iloa työssään näkee, sitä mielekkäämpää siihen on panostaa. Motivaatio ruokkii omia ponnisteluja ottaa työ haltuun, joko omin voimin tai pyytämällä ja ottamalla vastaan apua muilta.

Kukaan ei pärjää työssä aivan yksin. Jos olet uudessa työpaikassa, pyydä apua ja ole valmis ottamaan sitä vastaan. Jos työpaikallesi on tullut uusi työntekijä, huomaa tarjota apuasi ja kysy, miten voisit auttaa. Anna positiivista palautetta ja kerro, mikä riittää. Kokemukset ensimmäisestä työpaikasta ja työpaikasta pitkän tauon jälkeen ovat usein ratkaisevan tärkeitä näiden työntekijöiden tulevaisuuden kannalta.



Päivi Kupias
Valmentaja, työnohjaaja, coach
Tevere Oy