Mentorointi auttaa pääsemään työyhteisöön mukaan

Me olemme olleet Ensi- ja turvakotien liitossa onnekkaita monena vuonna siinä, että olemme saaneet Paikka auki -haussa meille työntekijöitä. Meillä on ollut useampi Paikka auki -työntekijä. Minä kirjoitan niistä Paikka auki -työntekijöistä, jotka ovat tulleet puoliksi toimistotiimiin sekä puoliksi kokemusasiantuntijaksi lapsilähtöisen päihdetyön tiimiin, jossa itse työskentelen.


Työntekijäksi olemme hakeneet tässä tilanteessa nuorta, jolla on ollut takanaan kuntoutus jossain meidän Pidä kiinni -hoitojärjestelmän yksikössä. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorella on ollut ongelmia päihteiden kanssa ja hän on tullut vanhemmaksi, jonka takia hän on ollut kuntoutuksessa. Päihdekuntoutus ja varsinkin ennen sitä eletty elämä vaikeuttaa usein työnsaantimahdollisuuksia heti kuntoutuksen jälkeen, ainakin siinä hetkessä hakijan mielessä.

Minulla itselläni on tausta myös Pidä kiinni -yksiköstä, tosin työntekijänä. Työskentelin aikaisemmin vuosia Pidä kiinni -ensikodissa, joten kuntoutusprosessi ja siihen liittyvät asiat ovat hyvin tuttuja. Tästä syystä pääsin toimimaan mentorina meidän Paikka auki -työntekijöille.

Mukana alusta lähtien

Me teimme jo ensimmäisen Paikka auki -nuoren kohdalta lähtien ratkaisun, että mentorina olen mukana rekrytointiprosessissa alusta lähtien. Tämä on ollut erittäin toimiva ratkaisu niin itseni kuin tulevan työntekijän kannalta. Kun teimme päätöksen palkattavasta työntekijästä, toimin yhteyshenkilönä jo ennen työsuhteen alkua palkattavaan nuoreen päin. Näin olemme aina olleet jollain tavalla tuttuja toisillemme nuoren työntekijän kanssa jo ennen työn aloittamista.

Työntekijän aloittaessa työt meillä, oli minun tehtäväni mentorina toimia luonnollisesti perehdyttäjänä meidän tiimin työhön sekä liiton toimintaan yleisesti. Ajattelen, että iso tehtäväni mentorina on ollut madaltaa kynnystä tulla osaksi työyhteisöä, jotta nuori kokee itsensä tervetulleeksi työyhteisön jäseneksi. Saattaa kuulostaa liioitellulta, mutta kun asiaa ajattelee nuoren työntekijän kannalta, joka on juuri lopettanut päihdekuntouksen, näyttäytyy tilanne erilaiselta. Silloin itsetunto ei välttämättä vielä ole kovin hyvä.

Perehdytys toimistotyöhön tapahtui luonnollisesti toimistotiimissä. Sovimme Paikka auki -työntekijän kanssa säännöllisesti mentorointikeskusteluja, joissa pohdimme ajankohtaisia asioita ja sitä, kuinka kaikki on sujunut. Mikäli joku asia mietitytti, pohdimme yhdessä, mitä voimme sille tehdä. Kyseessä ei ollut kuntoutuksen jatkuminen työelämässä, (kävimme siitäkin keskustelua) vaan pidempään töissä olleen tuki uudemmalle tulokkaalle. Muutenhan olimme tasavertaisia työntekijöitä keskenämme alusta lähtien.

Sopivat työtehtävät löytyivät yhteistyönä

Toimistotyön työnkuva oli selvempi alusta alkaen. Koska osa työntekijän työnkuvaa oli kuitenkin toimia myös kokemusasiantuntijana meidän lapsilähtöisen päihdetyön tiimissä, kävimme yhdessä keskusteluja sitä, millä lailla voimme hyödyntää arvokasta kokemusasiantuntijatietoa niin, että se on kaikille toimiva ratkaisu. Kuntoutusprosessi oli meille molemmille hyvin tuttu, joka teki asioista puhumisen helpoksi. Meillä kun oli yhteinen todellisuus asiasta, eri näkökulmista käsin vain.

Alussa kokemusasiantuntijan tehtävät olivat vaatimattomampia, koska me tiiminä emme osanneet myöskään heti hyödyntää arvokasta kokemustietoa kaikissa niissä paikoissa, joissa olisimme sitä voineet tehdä. Hiljalleen aloimme kuitenkin yhdessä nuoren kanssa löytämään niitä paikkoja, joissa lopputulos oli jotain paljon enemmän kuin mitä se olisi ollut pelkästään ammattilaisen tekemänä. Mentoroinnissa puhuimme siitä, että tiimin keskustelussa erilaiset mielipiteet ovat todella tarpeen ja tervetulleita, siitä syntyy paras lopputulema. Työsuhteen aluksi saattoi nimittäin olla niin, että nuori ajatteli, että koulutetuilla asiantuntijoilla on enemmän tietoa asiasta tai oikeus sanoa asioista, vaikka niinhän se ei ole. Mentoroinnin ja vahvistamisen kautta tilanne kuitenkin muuttui, ja Paikka auki -työntekijästä tuli täysivaltainen tiimin jäsen myös hänen omassa mielessään.

Aivan helmiä

Kaikki meidän Paikka auki -työntekijät ovat olleet todellisia helmiä, jotka olisimme halunneet pitää tiimissämme pysyvästi. Ensimmäisen työntekijän kohdalla haimme yhdessä jonkin aikaa, ennen kuin löysimme kanavia käyttää hänen arvokasta kokemusasiantuntijatietoa asiantuntijatiedon rinnalla. Kokeilemalla ja yhdessä pohtimalla paikkoja, alkoi niitä kuitenkin löytymään. Sekin päivä tuli vastaan, jolloin yhdessä koulutuksessamme meidän nuori työntekijä loisti paljon kirkkaammin omalla kokemustiedollaan kuin me ammattilaiset. Täysin ansaitusti. Seuraavien nuorten työntekijöiden kanssa olimme tiiminä jo kehittyneet niin, että kokemusasiantuntijan tehtäviä oli paljon enemmän tarjolla.

Niin, sitä Paikka auki -mentorointi mielestäni meillä oli. Se auttoi pääsemään sisään työyhteisöön, ja toimi tukena, jotta uusi työntekijä uskalsi avata omat siipensä päästäkseen lentoon.



Miia Pikulinsky

asiantuntija, lapsilähtöinen päihdetyö
Ensi- ja turvakotien liitto