Kannustinloukut kiusana

Me Itse ry osallistui Paikka Auki II -ohjelmaan 2018-2019 hankkeella, joka työllisti neljä kehitysvammaista yhdistysaktiivia. He työskentelivät yhdistyksessä osa-aikaisessa työsuhteessa kokemuskouluttajina ja -kehittäjinä vuoden. Hienoksi koettua työkokemusta varjostivat sosiaaliturvan ja palkkatyön väliset kannustinloukut.

Huoli työpaikan saamisesta on yhteinen kaikilla vammaisryhmillä. Suuri osa työikäisistä vammaisista elää työelämän ulkopuolella. Vammaisten henkilöiden työllisyysaste Suomessa on tutkimusten mukaan alle 20 prosenttia. Vammaisten huonoa työllistymistilannetta ei selitä kuin osaksi heidän toiminta- tai työkykynsä rajoitteet. Yksilöllisten syiden lisäksi on koko joukko lainsäädäntöön ja asenteisiin liittyviä syitä.

Kehitysvammaisten henkilöiden työn saannin vaikeuksista on syytä olla erityisen huolissaan. Vain noin 600 kehitysvammaista henkilöä osallistuu työsuhteiseen työhön. Suurimmalla osalla heistä työsuhde on osa-aikainen. Työikäisiä kehitysvammaisia on maassamme noin 30 000. On arvioitu, että Suomessa on 3500 kehitysvammaista henkilöä, joilla on sekä koulutusta että halua palkkatyöhön. Palkkatyötä jäljittelevässä ns. avotyössä työskentelee tavallisilla työpaikoilla noin 2300 henkilöä. Avotyö tapahtuu huoltosuhteessa ja on siten sosiaalipalvelua, josta maksetaan maksimissaan 12 € työosuusrahaa. Kehitysvamma-alan järjestöt pitävät avotyötä epäoikeudenmukaisena ja esteenä palkkatyösuhteiden syntymiselle.

Vammaisten ja laajemminkin osatyökykyisten työllistyttyä kohdataan uusia haasteita. Erilaiset "loukut" astuvat mukaan kuvaan. Kannustinloukulla tarkoitetaan yleisesti tilannetta, jossa henkilön nettotulot eivät lisäänny hänen lisätessään työntekoa. Byrokratialoukulla tarkoitetaan tilannetta, jossa tulojen ja etuuksien yhteensovittamisesta aiheutuu henkilölle muita työnteon kannustavuutta vähentäviä tekijöitä. Ongelmia saattavat aiheuttaa etuuksien maksatuksen viivästyminen, mahdolliset takaisinperintätilanteet ja erilaisten selvitysten laatimiset omasta tilanteesta. Myös epävarmuus eri etuuksien maksatuksen jatkosta huolettaa. Nämä loukut tulivat hyvin tutuiksi Paikka auki -hankkeen työntekijöillemme.

Työntekijämme ansaitsivat kuukaudessa jonkin verran alle Kelan asettaman ansaintarajan, joka oli vuonna 2019 noin 734 € kuukaudessa. He tekivät osa-aikaista (40%) työtä ja näin heidän ei tarvinnut jättää eläkettä lepäämään. Palkkatulot vaikuttivat siihen, että he menettivät lähes kokonaan asumistukensa. Näin he olivat palkkatyöläisinä tilanteessa, jossa työllistyminen ei juurikaan lisännyt heidän kokonaistulojaan. Avotyötoiminnassa heidän kokonaistulonsa kuukaudessa olivat vain pari sataa euroa pienemmät, koska silloin he saivat täyden asumistuen.

Ansaintarajan mahdolliset ylitykset pelottivat työntekijöitämme toistuvasti. Veronalaiset kokouspalkkiot ja muut pienet tulot, joita osa työntekijöistä sai satunnaisesti, loivat uhkan eläkkeen laittamisesta lepäämään. Yksi työntekijöistämme oli saanut edellisen työsuhteen aikana päätöksen Kelalta, jonka mukaan ansaintaraja oli ylittynyt muutamana kuukautena, joksi ajaksi eläke olisi pitänyt laittaa lepäämään. Onneksi Kela käytti harkintaa ja jätti perimättä takaisin maksamansa eläkkeet.

Monet vammaisjärjestöt ovat ehdottaneet, että ansaintaraja muutettaisiin lineaariseksi. Lineaarisessa mallissa eläketulo ja työansiot yhteensovitetaan niin, että työansiot pienentävät maksussa olevaa eläkettä siten, että käteen jäävä kokonaistulo kasvaa ansiotulojen noustessa.

Hankkeemme työntekijät kävivät syksyllä 2019 silloisen työministeri Harakan luona kertomassa huoliaan kehitysvammaisten huonosta työllisyystilanteesta ja erityisesti kannustinloukuista. Harakka kertoi, että kannustinloukkuja ollaan purkamassa siten, että hallitusohjelmaan on kirjattu lineaarinen malli osatyökyvyttömyyseläkeläisiä koskien. Ministerin mukaan tavoitteena on, että seuraavassa vaiheessa malli ulotetaan koskemaan täyttä työkyvyttömyyseläkettä saavia henkilöitä.

Tällä hetkellä julkisessa keskustelussa puhutaan paljon työurien pidentämisestä alku- ja loppupäistä sekä työvoimapulasta ja työllisyysasteen nostamisesta. Hyvinvointivaltion rahoituspohjan katsotaan olevan kestämätön väestön ikääntymisen ja sitä kautta huoltosuhteen heikkenemisen vuoksi. Vammaiset ihmiset voivat ja haluavat työnteollaan vaikuttaa kansantalouteen. Työelämään osallistumisella on ihmisille merkittäviä vaikutuksia paitsi taloudellisesti myös sosiaalisesti. Pääosa vammaisista ihmisistä on koko elinikänsä köyhiä. Heidän työllisyyttään parantamalla ja kannustinloukkuja purkamalla tilanteeseen voidaan vaikuttaa siten, että kaikki osapuolet ovat voittajia. Tätä kohti vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden työllisyyspolitiikassa tulisi määrätietoisesti pyrkiä.



Jukka Kaukola

Me itse ry
Paikka auki II -hankkeen mentori