Itsetunto ja hyvinvointi löytyivät työn kautta

Kuka minä olen?

Syyskuussa 2015 näin sattumalta Facebookissa ilmoituksen. Kulttuurineuvos Veijo Baltzar etsi laulajia ja näyttelijöitä kirjoittamaansa ja ohjaamaansa Integraatioteatteri Baltzarin näytelmään "Synti". Harjoitukset alkaisivat 3. lokakuuta Aleksanterin teatterissa, jossa Integraatioteatteri on toiminut vakituisesti vuosia. Yhdeksäntoista vuotiaan, epävarman tytön viimeinen intohimon kipinä antoi voimaa yrittää vielä kerran - tavoitella unelmaa. Vastoin odotuksiani pääsin kuin pääsinkin 400 hakijan joukosta 25 hengen teatteriryhmään ja aloin käymään Aleksanterin teatterilla kahdesti viikossa.

Edessä oli shokki. Harjoitukset eivät olleetkaan sitä mitä odotin. Laulutunneilla opituista kaavoista tuntui olevan vain haittaa, käsikirjoituksia ei nähty kuukausiin ja lähtökohta olikin ihminen eikä osaaminen. Baltzar toisti tunneillaan: tunne itsesi, hyväksy itsesi, istu itsessäsi. Olin hukassa ja pelkäsin, kun en ymmärtänyt mitä tällä tarkoitettiin ja mitä meiltä haettiin. Puhuttiin ihmisestä itsestään kumpuavasta ilmaisusta, mutta miten voi näyttää sielunsa, jos ei tiedä mikä se on? Huomasin, että eihän minulla ollut mitään aavistusta kuka ja mitä minä sisimmässäni olen.

Vastuu herättää oman itsensä tutkiskeluun

Helmikuussa 2016 pääsin työharjoitteluun Integraatioteatteri Baltzarin tuottajalle, kulttuurineuvos Veijo Baltzarin puheenjohtamalle Luovan kulttuurin yhdistys Drom ry:lle. Työni vaihteli viestinnästä, markkinoinnista ja rekrytoinnista hankesuunnittelussa sekä -budjetoinnissa avustamiseen. Paikka auki -ohjelman ansiosta työni avustavana tiedottajana vakiintui syksyllä 2016. Töiden mukana seurasi vastuu. Hyvin pitkään keskityin tekemiseen ja yksittäisten tehtävien suorittamiseen. Toisin sanoen tein sen, mitä käskettiin tehdä, ja luulin kantavani sillä vastuun omalta osaltani. Olin tottunut maailmaan, jossa tarvitsee huolehtia vain omasta tekemisestään ja huomaamattani suljin sillä itseni pois suuremmasta kokonaisuudesta. Minun piti oppia työskentelemään osana yhteisöä ja huomioimaan ympäristöä. Lopulta opin vastuun välittämisen kautta: kun osasin antaa työlleni sekä ihmisille ympärilläni heidän ansaitsemaansa arvoa, seurasi vastuunkanto mukana.

"Älä syrjäytä itse itseäsi." Tämän lauseen kuulin Baltzarilta enemmän kuin usein. En ollut ikinä ajatellut, että olisin välttänyt millään tapaa työn tekoa tai vastuuta. Teinhän mielellään paljon töitä ja pitkiä päiviä. Mielessäni kuitenkin suljin jatkuvasti itseltäni uusia osa-alueita pois ajattelemalla: "Tätä minun ei tarvitse osata" tai "tämä ei koske minua." Meni kauan ennen kuin ymmärsin, miten paljon se minuun vaikutti. Aloin huomata ajatuksissani toistuvan kaavan ja taistelin sitä vastaan. Kun huomasin taipuvani samaan ajatteluun, toimin tietoisesti päinvastoin: kuuntelin tarkkaan ja tartuin siihen mihin en aiemmin olisi tarttunut.

Luultavasti haastavin asia, jonka koko kolmen vuoden aikana kohtasin Drom ry:ssä oli se, että olin tottunut siihen ajatukseen, että olen osaava ihminen. Vei paljon aikaa oppia sanomaan: "En osaa tätä. Voisitko auttaa?". Olkoon kyse sitten siivouksesta tai tekstin tuottamisesta - mitä yksinkertaisempi ja pienempi asia, sitä vaikeammalta se tuntui. Myöhemmin ymmärsin, että se johtui huonosta itsetunnosta. Oli järkytys kohdata suoraan, miten matala arvostus omaa itseään kohtaan oli. Toisaalta, jos sitä ei olisi ikinä kohdannut, ei se olisi mihinkään muuttunut.


Hyvinvointi ja itsetunto - työn teon perusta

Suurin opetus koko matkan varrella on ollut se, miten paljon oma hyvinvointi ja itsetunto vaikuttaa elämään kaikilla sen osa-alueilla. Kun oma elämä on kunnossa, sujuu työkin ihan eri vauhdilla ja tasolla. On myös ollut ihmeellistä ymmärtää miten kokonaisvaltaisesti ja syvällisesti Baltzar ohjaa ja opettaa ihmistä. Tuntuu kuin hän olisi kylvänyt ajatuksiin pieniä viisauden jyväsiä, joista ajan kanssa kasvaa ymmärrystä. Siitä on nyt kolme vuotta, kun aloitin polkuni Drom ry:n toiminnassa ja huomaan edelleen, kuinka niistä samoista jyväsistä syntyy uusia oivalluksia.


Eväät elämään

Kun työsuhteeni päättyi, hain tammikuussa 2018 opiskelemaan Hämeen ammattikorkeakouluun International Business -alalle. Pääsykoemateriaalina oli kaksi kestävää kehitystä sekä työelämän tulevaisuutta käsittelevää artikkelia: Towards a Sustainable Well-being Society (Sitra, 2015) ja The Future of Work (EU:n poliittisen strategian keskus, 2016). Oletin, etten ymmärtäisi teksteistä mitään. Kun aloitin lukemaan, huomasin että aiheet olivatkin tuttuja: juuri tähänhän Baltzarin aatteet ja koko Drom ry:n toiminta perustuu! Puhuttiin tunneälystä, yhteisöllisyydestä sekä yksilön kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja sen vaikutuksista yhteiskuntaan. Opiskelemisesta tuli kevyttä, mutta tehokasta ja pääsykokeissa kirjoitin esseestäni täydet pisteet. Opintoni alkoivat elokuussa.

On vaikeaa tiivistää ja korostaa tarpeeksi sitä, miten suuri vaikutus Drom ry:llä on ollut elämääni. Ilman Drom ry:tä ja Paikka auki -avustusta kamppailisin edelleen samojen aiheiden kanssa: kuka olen? Mitä haluan itseltäni ja tulevaisuudelta? Nyt minulla on suunta ja paikka maailmassa. Tulevaisuus ei enää ahdista - odotan sitä innolla!


Peppina Sillasto

Opiskelija, International Business